Autiomaahan (san. Kalle Hautamäki) Nyt olet tullut autiomaahan Tahdoit maistaa tietoa, osaksi sait kuoleman Lohduttomissa laaksoissa Telluksen vaellus on neljäkymmentä virstaa vieressä paholaisen Hylkäsit synnyinsijasi, autuaan onnelan Sieltä itään, sieltä kauemmas, kasvaa orjantappuraa Sydän kuiva janoaa puoleen Elämän antajan Vettä Lähteestä tarvitsen Vielä portit aukaistaan, sade kastelee kuivan maan enkä janoa milloinkaan Rakennat hiekalle hiki otsalla valtakuntaa viljoista Maan, jonka piru on perinyt Etsit teitä takaisin ohitse kerubin miekan muttei tornilla taivaisiin yltää voi koskaan Toivo ja kaipuu kirjoitettuna syvälle sydämeen Paluusta juurille, takaisin Lähteelle rakennat unelmaa Raato (san. Kalle Hautamäki) Kivisilmin katselin - pakkanen pirstaleiksi halkoi sydämen Valkeaan lumeen valui vereni purppuraan sen värjäten Elo kauas pakeni minusta Liekö enää ihmiseksi torsosta? Lepraisen lapsen ikirouta kovetti Jää musta sykkeen rinnassani katkaisi Korjaa minut kokonaiseksi, kuudesta seitsemäksi Polvillani anelen! Minä olen raato, saviastia sirpaleinen, pölystä puhallettu, pieni pakolainen Raato minä olen, rikkinäinen En osaa sitoa sielun haavoja Näin kevään koittaessa lumen sulavan ja yhä raatoni mudassa makaavan Niin juhli lihallani herra kärpästen että huusin: "uuden herran tarvitsen!" Imperiumi (san. Kalle Hautamäki) Alkumeren aalloista nousi Maa mahtava joka Kädestä kauniista hengitti vettä ja valoa Suurella Sanalla kaiken Lähteestä lyötiin kuin kiveen graniitin materiaa, henkeä sekä Laki universumin Eedenin kehdosta hautaan helvetin Maa kirottu sairastaa syöpää Imperiumin Siunaa omiansa Luoja universumin kun kanssa keisarinsa kaatuu Imperiumi Enkeli entinen lankesi Taivaasta Lohikäärme punainen nyt syöksee tulta ja varjoja Ensiajan ihmisen petti tuo Lain rikkoja Kronikat todistaa kansoille sen synkistä seurauksista Sydän palaa (san. Kalle Hautamäki) Piikki lihassa - ruiske katala Musta kuolema - kobran purema Kuin rakki kapinen raudan maku suussa tunnet poltteen ytimissä ja luissa Bensa virtaa suoneen ruokkimaan liekkiä Joutsenkin tuonen veisaa viimeisen virtensä Kun selkä kamelin vihdoinkin katkesi sydämen sytytit, otsasuoni repesi Anna Valon pestä sydämesi puhtaaksi! Se palaa... sydän palaa! Sydämesi kuin helvetin tulessa turhuuden roviolla savuaa Sydänveri virtaa synnin uomissa Sitä musta myrkky polttaa Myrkky polttaa, satuttaa! Hikeä ja kyyneleitä, tuskaa täyslaidalta Tulella sait leikkiä - nyt saatko sitä sammumaan? Ettei päivä painuisi ylle vihasi, anna Veden tehdä sydämesi tuhkaksi Ettet veisi varjon piiloon lihaasi, anna Valon pestä sydämesi puhtaaksi Maailmanpyörä (san. Kalle Hautamäki) Näit korkealta yli valtakuntien, kultaa, kunniaa ja pyynnöt silmien Monta kertaa kiersit tuota samaa vanhaa rataa Löytänyt et sateenkaaren päähän Kaikki ne vuodet, kuljetut taipaleet... enimmäkseen arpia jäi sun käteen Valheet niin suuret rattaita liikuttaa kunnes Pasuuna soi ja näämme kaiken sortuvan Askel ja toinen, se viimeisesi on Uupuneen sielun vauhdissa varjoviidakon Tartu kiinni käsiin kärsineisiin, viattomiin Ne kantaa perille Puun suojaan Valheet niin suuret rattaita liikuttaa kunnes Pasuuna soi ja näämme kaiken sortuvan Kahleet niin suuret vanha Käärme silloin saa Pyörä ruosteinen tulessa tuhotaan Lumo (san. Veli-Matti Väisänen, Timo Peltokangas) Elämäsi on todeksi muuttunut Sen näen kasvoiltasi Toteat vain sisälläsi: "Tässäkö kaikki oli?" Maistoit maljasta pimeyden ruhtinaan Se sai sinut hallintaansa Karvasta viniä kuoleman Sinut lumoonsa viettelee Valitse tie, joka elämään vie! Onko Perkele jokaisen lumonnut? Löytyykö enää ketään joka tahtoisi silmänsä aukaista ja alkaa todella elää? Sokeat silmät eivät nää, eivät erota, vääristynyttä totuutta joka maailmassa hallitsee Seitsennaamainen (san. Kalle Hautamäki) Kiljuva jalopeura kiertää Maan neljää kolkkaa Miehen nielee nukahtaneen - saalis olet, ihminen! Hunajaisen kielen satimeen kietoudut päätä pahkaa Viinistään tulinuolen sydämeesi iskee salaa... ...Seitsennaamainen, peto saastainen Pimeää valoa loistat, Saatana ja johdat harhaan kansaa varjoissa Maan Siis kasvojani katsokaa, todellista Valoa, ja siitä todistakaa! Keisarin kuusien vaatteiden kultakuoren alla piilee susi periaatteineen valheista valkeista Herraksi tunnustit tuon viekkaan pirun, paholaisen Narriksi hiekkalinnaan vei sinut Seitsennaamainen... ...peto saastainen, isä valheiden Rooma (san. Kalle Hautamäki) Vielä seisoo jättiläinen savisilla jaloillaan mahdillansa kerskaillen kuin Goljat aikoinaan Vaan mahdoton on tulen valtakunnan kukoistaa - itseänsä vastaan sotii, omat koirat purevat "Syödään, juodaan, huomenna kuollaan" Tämä on dekadenssi! Teistä kaikki Roomaan kulkee, vain yksi sieltä pois, kuin labyrinttiin pimeään, jonne kenenkään en koskaan jäädä sois Leipää, sirkushuveja, legioonat orjina Epäpyhän triumviraatin kuviakin kumarretaan Kaaoksen päiväin pituus lukee Kirjoituksissa - pelastautukoon ken voi palavista raunioista Kirves on jo valmiina tämän puun juurella Joka versoo pahaa hedelmää, se tuleen kaadetaan Vielä kerran raikaa laulu tappion tai voiton: "Kukistunut on, kukistunut on suuri Babylon!" Teistä kaikki Roomaan kulkee, vain yksi sieltä pois, kuin labyrinttiin pimeään, jonne kenenkään en koskaan jäädä sois Meistä kaikki sisään sulkee, vaan yhtä koskaan ei, muurit ikuisen kaupungin, ja vain yksi mies voi nuo muurit murtaa Renessanssi (san. Kalle Hautamäki) Enemmän filosofia kuollut jo syntyessään Näin sen näin: nälkä kasvaa syödessä Norsunluutornin rakensin, aikakirjat kirjoitin ja niin sain tietää, etten tiedä mitään Ei mitään uutta alla auringon En tuulta kiinni saa, se kulkee niin kuin haluaa On kaikki turhuutta alla auringon Tomu tomuun palaa, tuuli jatkaa kulkuaan Tyydyn yhä vähempään, rakkaus jäljelle jää Sillä täytän itseni ja sammutan mun janoni Käsitä en alkua, en loppua, tai mitään niiden välistä Niin kuin tulin niin myös lähden, kaiken sain sun kädestä Minut tulesta nostit ja uuden liekin sain Tuhkasta tahdon kohota kohti Pohjoista Valoas joka poltti puhtaaksi ja antaa elinvoimaa Sen tahdon pukea ylleni - tämä on renessanssi! Yhdestoista hetki (san. Kalle Hautamäki, Timo Peltokangas) On kuin viimeinen villitys silloin turmion iljetys Kaikki kansat hullut rienaa Jumalaa ja nauraa Pedon nimi lihassa on tuomio peruuttamaton Niin noille juotetaan tulta sekä tappuraa On yhdestoista hetki, silloin torvet soittaa Unia nähdään, taivaalle merkit näytetään Kahdestoista hetki lyö ja loppu koittaa Parempaakin paremmaksi syntyy uusi Taivas ja Maa Nyt riehuu vitsaukset ja järkkyy perustukset Vaikeroitsee Äiti Maa reunalla kun kuljetaan Vielä valuu armonaikaa vaan ei tietää voi sen tiimaa jona tippuu jyvä viimeinen, lyö salama lännestä itään Lähde (san. Kalle Hautamäki) Olet kuin puu, minä sinussa oksa ja kyyhky laulaa lauluista kauneinta Lävitsemme vesi virtaa ja antaa elinvoimaa Majassa rauhan hiljaisuus, ympärillä ikuisuus Suutarin tyttö, kenkäsi kadotit Silti sinua ryysyissäkin rakastin Tanssi lailla Tuhkimon toivoen onneton nuoruuden lähteen löytyvän, kaiken kauniin kestävän Niin saapui sulhanen yli kuolon kielien noutamaan neidon nääntyvän maistamaan vettä Elämän Olen kuin kuu, sinä aurinkoni kirkas Ei yötä enää olekaan, saan kasvojasi katsella Aina ja senkin jälkeen yhtä olemme Tässä on tuo salaisuus, kaikista suurin rakkaus Tulituulen tantereita vaelsit Perillä sinulle portit aukaistiin